Jouko Keskiaho - suuri Mestari on poissa

Moninkertaisen maailmanmestarin elämää ja saavutuksia muistelee Raimo Keränen

Moottorisahalla neljä metsätyötaidon maailmanmestaruutta voittanut Jouko Keskiaho (11.2.1945 – 17.2.2023) lienee ollut kuuluisampi henkilö Keski-Euroopassa ja Itä-Euroopan maissa kuin konsanaan Suomessa. Tähän on vaikuttanut Joukon luontainen vaatimattomuus, sekä se että edellä mainituissa maissa sahauskilpailut ovat olleet suuri kansanjuhla sekä sahurit sankareita. Jouko Keskiaho oli työn sankari, ja suomalaisen metsurin keulakuva maailmalla parhaimmillaan. Suuri ja lämmin sydän sammui, kun hän ehti täyttää 78 vuotta.                         

Pudasjärven Pintamon kylässä Jouko sai seitsenlapsisessa perheessä tuntuman kovaan ruumiilliseen työhön jo kotimaatilalla. Isä oli hevosen kanssa urakkaporukassa, joka talvisin hakkasi ja ajoi yhtiöiden ja Metsähallituksen leimikoita autotien varteen. Kansalaiskoulun jälkeen Jouko osallistui urakointiin hakkurina. Myöhemmin hän teki itsenäistä urakointia eri työnantajille.

Hän halusi kehittää itseään ammatissaan. Niinpä hän suoritti metsurin tutkinnon Taivalkosken metsätyökoulussa 1967-1968. Sen jälkeen hän teki metsätöitä Metsähallitukselle kuusi vuotta. Työnantaja huomasi Joukon kyvyt ja kehotti häntä hakeutumaan työnjohtajakoulutukseen. Almanakan lehdet kääntyivät Vallinkorvan metsäkoulussa syksystä 1974 lähes 1975 loppuun saakka. Veitsiluoto, jonka nimi jalostui myöhemmin Stora-Ensoksi, nappasi miehen riveihinsä. Tehtävänimike oli hankintaesimies. Tässä tehtävässä Jouko saavutti metsänomistajien luottamuksen. Hankittuaan lisäksi työnopastajan taidot hän toimi myös työnopastus- ja työmenetelmien kehittämistehtävissä.

Sankaritarina alkoi Taivalkoskelta

Palavasieluinen metsurin ammatin arvostaja, Taivalkosken metsätyökoulun johtaja Reino Viranko sytytti Joukoon kilpailukipinän. Kun saha totteli hyvin miestä, niin ennennäkemätön kilpasahurin ura sai alkunsa. Fyysinen lahjakkuus ja henkinen kypsyys ovat olleet erinomaisia avuja uralla. Jouko osallistui ensimmäiseen viralliseen SM-kisaan 1970 Tampereella. Kovan kilpakumppanin Olavi Ojalan jälkeen tuli hopeaa. Oulun Tervahiihdon voittaja Jouko Keskiaho tiesi, että menestyminen vaatii jatkuvaa, suunnitelmallista ja kovaa harjoittelua. Kilpailutilanteessa pitää olla keskittynyt vain omaan suoritukseensa, ja häiritsevät tekijät on suljettava mielestään. Kilpailussa Jouko oli niin keskittynyt suorituksiinsa, että kesken kisan ei pitänyt mennä juttusille.                          

Kansainvälinen ura sai alkunsa 1971 Itävallassa kuuden maan kilpailussa. Osittain oudoilla tehtävillä saavutettu hopea oli kunnioitettava saavutus. Jouko Keskiahon taito ja nopeus karsintatehtävällä herätti niin suurta huomiota, että häntä pyydettiin antamaan näytös Itävallan televisioon. Kisat seurasivat toisiaan; Porttikoski, Hamarinkoski, Kuusamo, Savukoski, Ranua, Rovaniemi ym. tulivat tutuiksi. Viisi eri tehtävää sisältävässä kisassa Jouko Keskiaho saavutti maailmanmestaruudet 1976 Bulgariassa, 1977 Suomessa, 1980 Norjassa ja 1982 Unkarissa. Lisäksi tuli pronssia 1978 Tshekkoslovakiassa. Viisi joukkuekultaa täydensi palkintokaappia. Joukkuekavereita olivat m.m. kolminkertainen maailmanmestari Hannu Kilkki, kahdesti hopealle sijoittunut Veikko Poikolainen sekä 1986 maailmanmestariksi sahannut Matti Saastamoinen.

Virallisia Suomen mestaruuksia Jouko saavutti viisi. Lisäksi on kaksi voittoa Porttikosken kisoista, joita pidettiin aluksi epävirallisina SM-kisoina.

Arvostusta valtion johdolta

Presidentti Kekkonen kutsui Suomen joukkueen vieraakseen lokakuussa 1980 Norjan MM-kisojen jälkeen. Jouko Keskiaho oli voittanut kolmannen maailmanmestaruutensa, ja Suomi joukkuekultaa. Muut joukkueen jäsenet olivat Matti Saastamoinen (hopeaa) ja Hannu Kilkki, sekä joukkueen johtajat Reino Viranko ja Markku Seppänen ja kansainvälisen juryn jäsen Olavi Puoskari. Samana vuonna kilpailijat vaimoineen saivat kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Jouko Keskiaho sai tuon kutsun kaikkiaan neljä kertaa.                          

Jouko Keskiahon mitalikokoelmaa koristaa Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitali kultaristein. Arvokkaimpana palkintonaan hän piti UKK:n maljaa, jonka hän sai voitettuaan toisen maailmanmestaruutensa Jyväskylässä 1977. Pudasjärven kaupunki on muistanut suurta poikaansa lahjoittamalla omakotitontin, jolle Jouko rakensi talon omin käsin.

Harkitseva, rauhallinen perinnekasvattaja

Avioliitosta Railin kanssa syntyi kolme poikaa ja tyttö. Jouko vaali perinteitä ja istutti niitä jälkeläisiinsä. Vanhin lapsista, Jari, kilpaili 1984 - 1993 moottorisahauksessa SM -tasolla neljä kertaa. Jarin poika Joonas Keskiaho on voittanut kuusi maailmanmestaruutta pöllinparkkauksessa. Tämä perinnekisa järjestetään vuosittain Taivalkosken Jokikylässä. Jouko-pappa toimi valmentajana. Hän toimi ahkerasti myös Pudasjärven Urheilijoissa, ja oli järjestämässä m.m. Umpihankihiihdon maailmanmestaruuskisoja, joka on vuotuinen tapahtuma Pudasjärvellä. Joukon harrastuksiin kuului myös veistoksien sahaaminen moottorisahalla. Hän oli erityisen taitava löytämään karhun puun sisältä. Lapset tuottivat iloa Jouko Keskiahon elämään. Lastenlapsia kertyi yhdeksän, ja hän ehti nähdä seitsemän lastenlastenlastaan.

Raimo Keränen